Pinna alkoi olemaan tässä vaiheessa jo vähän kireällä , joten päätin ottaa taksin rautatieasemalle takaisin. Puolessa matkassa huomasin, ettei kuski ollut laittanut mittaria päälle. Päätin katsoa, mitä kuski pyytää määränpäässä ja aika kovaa hintaa pyysikin, noin viisinkertaista. Tarjosin kolmekymppiä ja se meni läpi liiankin helposti (ylihintaa kolminkertaisesti). Mulla oli nyt muutakin mietityttävää kuin rähistä kuskille, joten minulle se oli aivan sama.
Kuten yleensä, rautatieasema on oiva paikka kalastella majoitusta mikäli haluaa lähteä siellä hengailevien tyyppien perään. Minä en yleensä lähde näiden ihmisten mukaan, mutta nyt lähdin. Itse asiassa se oli onni, sillä päädyin kotimajoitukseen vanhemman pariskunnan luokse.
Majoitus oli tietysti erittäin vaatimaton, mutta arvostan sitä suuresti että pääsee osaksi tavallisen ihmisen elämää täällä Kiinassa. Asunto oli kolmihuoneinen ja pystyin elävästi kuvittelemaan kuinka tämä asunto on joskus ollut, ehkä viiden kuuden lapsen ja kahden aikuisen koti. Ainakin oletin, että pariskunta on sen verran vanhempi, että heidän lapsensa ovat syntyneet ennen säännöstelyä. Nyt lasten lähdettyä kotoa, vanhemmat tekevät pientä lisätuloa vuokraamalla kahta huonetta matkailijoille. Oin itseni ehkäpä hyväntekijäksi.
Pariskunta oli erittäin ystävällinen ja rouva lähti ostamaan kanssani jopa risteilylippua, vaikka kommunikaatiomme olikin vähän hankalaa. Lippukin tuli saatua vaikka ei ihan sellaisena kuin halusin. Myyjä nimittäin vakuutteli, että voin kannelta seurata Kolmen rotkon kanjonia. Minun mielestäni se taas oli hieman hankalaa, koska lähdimme neljän aikaan illalla ja tulimme Wanzhouhun aamulla. Rotkot lipuisivat ohitsemme siis keskellä yötä. Mitä ilmeisemmin välillämme oli kommunikaatioeste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti