Tietoja minusta

matkailee Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Hän harrastaa mahjongin pelaamista ja teen juomista ja itse asiassa hänen ystävänsä päättivät jopa nimetä hänet mahjongin mukaan. 麻(ma) on sama kuin mahjongin (麻将) ensimmäinen merkki ja 叔(shu) tarkoittaa setää. Mashu on siis mahjongia pelaava setämies. Kaakkois-Aasiassa Mashu tunnetaan Happy Buddhana, pyöreänä miehenä, joka hymyilee koko ajan.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Yichang

Minulla oli Yichangiin tullessa tiedossa Williamin suosittelema hotelli, joten minun ei tarvinnut kuin ottaa taksi ja pyytää kuskia ajamaan osoitteeseen. Harmikseni kuitenkin hotellin kaikki huoneet olivat varattu, joten olin sittenkin taas lähtöasetelmissa, vieraassa kaupungissa ilman tietoa majoituksesta. Itse hotellin löytäminenhän ei ole vaikeata, mutta jos vaatimuksena on erittäin edullinen hinta, niin hotellin etsimiseen saattaa mennä enemmän aikaa. Koska minulla ei ollut internetyhteyttä alennuin katsomaan LP:stä majoitusta ja yksi löytyikin ihan läheltä, rautatieaseman takaa. Rautatieasema oli korkean mäen päällä ja ajattelin, että säästän voimiani kulkemalla mäen alittavaa tunnelia pitkin toiselle puolelle. Tunneli kaartui koko ajan oikealle, joten en nähnyt toista päätä alkuun, itse asiassa en nähnyt sitä ainakaan viiteentoista minuuttiin kävellessäni sitä eteenpäin. Vihdoin nähdessäni valoa tunnelin päässä olin jo niin pitkällä, etten viitsinyt kääntyä takaisin. Arviolta kävelin tuossa tunnelissa kaksi kilometriä ja tietysti aivan väärään paikkaan.
Pinna alkoi olemaan tässä vaiheessa jo vähän kireällä , joten päätin ottaa taksin rautatieasemalle takaisin. Puolessa matkassa huomasin, ettei kuski ollut laittanut mittaria päälle. Päätin katsoa, mitä kuski pyytää määränpäässä ja aika kovaa hintaa pyysikin, noin viisinkertaista. Tarjosin kolmekymppiä ja se meni läpi liiankin helposti (ylihintaa kolminkertaisesti). Mulla oli nyt muutakin mietityttävää kuin rähistä kuskille, joten minulle se oli aivan sama.
Kuten yleensä, rautatieasema on oiva paikka kalastella majoitusta mikäli haluaa lähteä siellä hengailevien tyyppien perään. Minä en yleensä lähde näiden ihmisten mukaan, mutta nyt lähdin. Itse asiassa se oli onni, sillä päädyin kotimajoitukseen vanhemman pariskunnan luokse. Majoitus oli tietysti erittäin vaatimaton, mutta arvostan sitä suuresti että pääsee osaksi tavallisen ihmisen elämää täällä Kiinassa. Asunto oli kolmihuoneinen ja pystyin elävästi kuvittelemaan kuinka tämä asunto on joskus ollut, ehkä viiden kuuden lapsen ja kahden aikuisen koti. Ainakin oletin, että pariskunta on sen verran vanhempi, että heidän lapsensa ovat syntyneet ennen säännöstelyä. Nyt lasten lähdettyä kotoa, vanhemmat tekevät pientä lisätuloa vuokraamalla kahta huonetta matkailijoille. Oin itseni ehkäpä hyväntekijäksi.
Pariskunta oli erittäin ystävällinen ja rouva lähti ostamaan kanssani jopa risteilylippua, vaikka kommunikaatiomme olikin vähän hankalaa. Lippukin tuli saatua vaikka ei ihan sellaisena kuin halusin. Myyjä nimittäin vakuutteli, että voin kannelta seurata Kolmen rotkon kanjonia. Minun mielestäni se taas oli hieman hankalaa, koska lähdimme neljän aikaan illalla ja tulimme Wanzhouhun aamulla. Rotkot lipuisivat ohitsemme siis keskellä yötä. Mitä ilmeisemmin välillämme oli kommunikaatioeste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti