Wuhan

Wuhan koostuu kolmesta yhdistetystä kaupungista, Wuchangista, Hankousta ja Hanyangista. Jangtse erottaa Wuchangin kahdesta muusta ja vastaavasti Jangtseen laskeva Hanjoki erottaa Hankoun Hanyangista. Wikipedian tietojen mukaan Wuhanissa elää yli 9 000 000 000 asukasta, joten ihan pienestä kylä pahasesta ei tässäkään tapauksessa ole kyse. Valitettavasti en tohdi jäädä tänne Wuhaniin pitkäksi aikaa, koska haluan päästä Sichuanin puolelle mahdollisimman nopeasti. Äkkiseltään täällä ei kyllä paljon näkemistä olekaan, mutta Jangtsen rannalla tuli käveltyä illan hämärtyessä. En tiedä johtuuko se siitä, että olen jokikaupungin kasvatti vai ihan jostain objektiivisesta tosiasiasta, mutta jokielämää, laivojen kulkua, kalastaja alusten paluuta jne voisi katsoa vaikka kuinka kauan. Olen kuullut sanottavan, että merta ja nuotiota voi tuijottaa hiljaa vaikka tuntikausia. Sama näyttää pätevän jokeen. Joen rannalla oli myöskin paikallisten suosima pikaruokakatu, josta sai mitä erinäköisempiä ruokia. Harmi rajoittuneisuuteni, mutta avoimella mielellä tuolla pikkukadulla voisi varmasti viettää viikkoja kokeilemalla erilaisia paikallisia herkkuja.
Hostellissa törmäsin skotlantilaiseen Williamiin, jolta sain hyviä neuvoja Yichangia varten, johon siis olin ostanut jo bussilipun. Yichangista minulla on nimittäin tarkoitus jatkaa laivalla Jangtsea ylöspäin Wanzhouhun, joka lasketaan jo Chongqingiin. Tosin välimatkaa Chongqingin urbaanialueelle on yli kolme sataa kilometriä. Chongqing onkin varmasti maailman suurin kunta sekä alueeltaan, että asukasmäärältään. Chongqingin alueella asuu nimittäin 30 miljoonaa ihmistä. Maa-aluetta on hitusen enemmän kuin Länsi-Suomen läänissä.
Eräs asia pisti silmääni Wuhanissa. Liikennehän on täällä joka paikassa kaaottista verrattuna Suomeen, mutta täällä aistin selvän vastakkainasettelun jalankulkijoiden ja autoilijoiden välillä. Jo heti juna-asemalta tullessani näin kuinka jalankulkija potki erästä kuorma.autoa suojatiellä ja myöhemmin matkustaessani itse bussilla näin kuinka bussikuski kiihdytti suojatiellä olevia jalankulkijoita päin siten, että näiden piti juosta alta pois. Kertakaikkiaan ennen näkemätöntä toimintaa minulle. Selityksen tälle sain eräältä Chongqingiläisnuorelta. Jangtsejoen rannoilla asuvat ihmiset ovat kuulema temperamenttisempia kuin muut. Kuulostaa järkevältä. Teoriahan on saman suuntainen kuin oma välimeriteoriani, jonka mukaan Välimeri jollakin tavalla tekee sen ympärillä asuvien kansojen luonteesta temperamenttisen. Totta puhuen kiinalaisten välisestä keskustelusta on monesti vaikea erottaa ovatko he riitelemässä vai ei. Usein aggressiivisenkin kommunikoinnin lomassa he nimittäin nauravat paljon. En ole kiinnittänyt huomiota aggressiivisen keskustelukulttuurin alueellisiin eroavaisuuksiin, mutta tästä lähin täytyy pitää silmällä sitä jokihypoteesi mielessä.