Peking

Edellinen blogi jäi valitettavasti kesken. Aineisto on kyllä jossakin fyysisenä kirjoituksena, mutta vihko pääsi katoamaan ennen kuin sain ne siirrettyä digitaaliseen muotoon. Toivottavasti löydän vihon vielä, ihan omaksikin iloksi haluaisin varmasti vielä tulevaisuudessa muistella näitä matkoja. Varsinkin tuntojani mietiskelyretriitissä. Mutta sitten tämän kertaiseen tarinaan.
Lento saapuu aamulla Pekingin lentokentälle. Otan melko rauhallisesti ja etsin käsiini ensimmäiseksi käsiini internetyhteyden. Kentällä on ilmainen internetyhteys mutta tietenkään internetteily ei ole anonyymisti mahdollista täällä ja minun pitää etsiä ensiksi käsiini automaatti, jossa passini skannataan ja sitä vasten saan kirjautumistunnukset internetiin. Tarkoituksenani on lähteä samana iltana täältä kylmästä Pekingistä Suzhouhun, joka on Shanghain lähellä, mutta etsin internetistä silti varotoimeksi muutaman hostellin osoitteen johon voin mennä mikäli lippuja ei saa enää samaksi illaksi.
Lentokentältä otin junan Pekingin keskustaan, mutta vastoin käsittämääni tietoa tämä Dongzhimenin asema ei ollut lähelläkään juna-asemaa, josta vosin ostaa lipun Suzhouhun. Hieman harmittaa etten lentokentältä hankkinut itselleni karttaa, joka helpottaisi suunnistamista tässä megalomaanisessa kaupungissa. Onnistun kuitenkin löytämään bussilinjan numero 106, joka kulkee rautatieaseman ohi. Matka maksaa yhden juanin ja bussipysäkkejä laskemalla kykenen arvioimaan oikean pysäkin, jolla minun tulee astua ulos bussista. Pienen harhailun jälkeen onnistunkin löytämään juna-aseman, mutta kuten arvelinkin junalippuja ei enää ollut samaksi illaksi tai oli, mutta pelkästään seisomapaikkoja. Lattialla istuminen koko yön ei huvittanut, joten yritin ostaa lippuja seuraaviksi päiviksi, mutta niihinkin oli jäljellä vain kalliimpien junien 1. luokan lippuja. Yli viiden sadan juanin liput eivät sopineet budjettiini, joten suuntasin matkani seuraavaksi etukäteen selville ottamaani Lama Temple hostelliin. Otin rautatieaseman lähettyviltä metron suurinpiirtein hollille ja lähdin etsimään oikeaa osoitetta. Peking on onneksi helppo kaupunki, täällä kadut on merkitty myös länsimaisin aakkosiin, joten oikean osoitteen löytyminen ei ole aivan mahdotonta. Metroasemalta ulospäästyäni pääsin suoraan Yonghegong-kadulle, jonka varresta pitäisi löytyä Beixinqiaotoutiaokatu. Löysinkin aika nopeasti Beixinqiaosantiaokadun ja jostain syystä päätin, että osoite vaikuttaa tarpeeksi oikealta ja kävelin kadun läpi pari kertaa löytämättä kuitenkaan etsimääni. Pienen turhailun jälkeen aivot palasivat kuitenkin toimintakuntoon ja ymmärsin, että santiao tien nimen lopussa tarkoittaa tietenkin että se on kolmas Beixinqiao-sivukuja. Samalla logiikalla toutiao tarkoittaa tietenkin pääkujaa, joten minua ja kohdettani erottaa kaiken järjen mukaan enää yksi sivukuja. Siis Yonghegongkatua vielä hieman eteenpäin ja ymmärrettävistä syistä hostelli löytyikin sitten oikeasta osoitteesta. Päätin kirjautua sisään ainakin kahdeksi yöksi vaikka kokemukseni mukaan tulen jämähtämään tähän hostelliin ainakin viikoksi.
Majouduttuani lähdin etsimään ruokapaikkaa, joka ei äkkiseltään näyttäisi olevan tällä seudulla mikään ongelma. Kadulla on vieri vieressä ravintoloita ja ongelma on ennemminkin minkä niistä valitsisi. Yli kuudenkymmenen minuutin tutkiskelun jälkeen löysin ravintolan, jonka oven yläpuolella luki ”Relax, we have english menu”. Tuo lause kosketti suoraan satunnaisen matkailijan syvimpiä tuntoja joten hän päätti astua sisään. Lasku tosin vastaavasti kosketti syvästi hänen lompakkoaan sillä 76 juanin hinnalla satunnainen matkailija voisi löytää Kung Pao kanaa Suomestakin.