Wulong

Chonqingissä vietin enimmäkseen aikaa selailemassa nettiä hostellin aulassa ja tarjosihan se samalla oivan tavan pitää seuraa Caicaille, joka siis ylläpiti hostellin baaria. Pari tutustumisretkeä tosin tein ympäristöön. Chongqingin vanhakaupunki ciqikou oli näkemisen arvoinen paikka vaikka olikin aivan täynnä turisteja.
Tosin turistit olivat vallanneet vain pääkadun ja vähän sivummalla oli mukavia kuvauskohteita. Toisen retken tein parin tunnin junamatkan päähän Wulongiin, jossa oli komea kanjoni. Itse en ollut paikasta kuullutkaan, mutta samassa dormissa asuva nainen pyysi minua mukaan. Minulle sopi aivan mainiosti valmiiksi suunniteltu retki, varsinkin kun itse en ollut vaivautunut suunnittelemaan juuri mitään. Parina iltana kävin erään Guangzhousta kotoisin olevan seurueen kanssa syömässä Hotpotia ja ihailemassa öistä Chongqingiä Jangtsen ylittävän köysiradan avulla. Seurueesta kukaan ei puhunut sanaakaan englantia, mutta mukaan saatiin onneksi kummallakin kerrala joku joka osasi kumpaakin kieltä.
Toiseksi viimeisenä iltana baaritiskillä istui pari nuorta naista ja toinen heistä alkoi tarjoamaan olutta. Sitkeästi pysyin kuitenkin omassa pöydässäni ja jatkoin feisbuukchattaamista Wällyn kanssa. Toisen tarjotun oluen jälkeen alkoi kyllä jo hävettää junttimaisuuteni sen verran, että oli pakko liittyä tyttöjen seuraan baaritiskille. Ilta oli kuitenkin ehtinyt tässä vaiheessa vierähtää sen verran pitkälle, että tytöt halusivat mennä jo nukkumaan. Sovimme kuitenkin, että seuraavana iltana istuisimme iltaa pidemmälle. Seuraavana iltana istuimmekin Caicain työvuoron jälkeen pelaamassa kiinalaisia seurapelejä. Käytännössä korttipelejä, joissa häviäjä joutui juomaan olutta rangaistukseksi. Pelit eivät olleet hienouksilla pilattuja vaan käytännössä kortit jaettiin pelaajille ja huonoimmat kortit omannut joutui juomaan voittaneen pelaajan lasin tyhjäksi. Mukavasti se aika näinkin minimalistisen seurapelin seurassa meni.
Seuraavana päivänä olikin sitten lähtö Chengduun. Olin edellisenä päivänä ”vahingossa” unohtanut ostaa junalipun, mutta harmittavana takaiskuna tuli, että tyttöseurueella olikin yksi ylimääräinen lippu, eikä minulle jäänyt näin kunniallista tapaa jäädä Chongqingiin. Toisaalta Chongqingissä tuli vietettyä yhdeksän päivää, joten ehkä se olikin jo korkea aika siirtyä eteenpäin. Tyttöjen vieraanvaraisuus jatkui rautatieasemalla kun saavuimme sinne taksilla. Yritin maksaa taksia, mutta tytöille se ei käynyt vaan he halusivat ehdottomasti maksaa taksin. Ei auttanut muu, kun yritin väkisin tunkea rahoja taksikuskille, tytöt sanoivat jotain hänelle, eikä taksikuski enää suostunut ottamaan rahojani. Tuntuu hieman epämiellyttävältä olla koko ajan tarjoiltuna osapuolena tällaisessa köyhässä maassa ja varsinkin kun tarjoajana on naispuolinen. Toisaalta hyvin suurella todennäköisyydellä tytöillä on rikkaat vanhemmat ja oli ihan oikein että tällainen persaukinen reppumatkailija pääsi elämään hieman siivellä.

Chongqing, hotpotin ja sumun pääkaupunki

Chongqinq on sumun pääkaupunki. Toisin kuin etukäteen kuvittelin, niin sumu ei johdu saasteista vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että Chongqingin läpi virtaavan Jangtsen vesi on lämpimämpää kuin ilma. Chongqingiä voisi tituleerata myös maailman suurimmaksi tuntemattomaksi kaupungiksi. Chongqingin cityn alueella asuu yli viisi miljoonaa ihmistä, mutta koko hallinnollisella alueella asuu yli 30 miljoonaa ihmistä. Toisen maailmansodan jälkeen takapajulaksi jäänyt kaupunki erotettiin Sichuanin maakunnasta omaksi hallinnolliseksi alueekseen maaliskuussa 1997 ja siitä lähtien Chongqingin kehitys on ollut huimaa.
Chongqingiä voidaan kutsua myös Hotpotin viralliseksi pääkaupungiksi, sillä sen sanotaan olevan lähtöisin tältä alueelta. Hotpot on nimensä mukaisesti pata, jossa on kiehuva keitinliemi. Tähän ruokailijoille yhteiseen pataan dipataan kasviksia, lihaa, sieniä tai mereneläviä ja annetaan niiden vähän aikaa kypsyä siinä. Sana hot voisi viitata myös keitinliemen mausteisuuteen. Sichuan on kuuluisa mausteisesta ruuastaan, mutta hotpot on kyllä sichuanilaisessakin asteikossa melkoisen tuhtia tavaraa. Hotpotin maustemaailmaan tuo vielä oman vivahteensa niin kutsuttu sichuanilaisen pippurin käyttö. Pippuri ei ole erityisemmin tulinen, mutta sen maku on tottumattomalle varsin outo. Toinen pippurin erityispiirre on, että se tekee ruokailijan suun ja huulet tunnottomaksi. Täytyy myöntää, että itse en oikein ole vielä päässyt sisälle kyseisen mausteen hienouksiin, mutta en sano, että se olisi pahaakaan.
Kuten ylipäätään ruokailu kiinalaisessa kulttuurissa, niin myöskin Hotpot on sosiaalinen ruokailutapahtuma, eikä sitä voi oikein yksin syödäkään. Minulla on ollut suuri onni tutustua moniin kiinalaisiin, jotka ovat kutsuneet minut syömään Hotpotia. Ilman näitä ystävällisiä ihmisiä tuskin olisin kokonaisvaltaisesti voinut tutustua tähän ruokailun lajiin. Samalla se on tarjonnut oivan tilaisuuden tutustua kiinalaiseen kulttuuriin ylipäätään. Kielelliset ongelmat luovat tähän vuorovaikutukseen oman lisänsä mutta hätätapauksessa on aina löytynyt joku, joka puhuu sen verran englantia, että olennaisimmat asiat on saatu selvitettyä.
Tosiaan, ruokailu on täällä myös julkinen tapahtuma toisin kuin Suomessa. Kaupantyöntekijät syövät keittonsa tiskin takana, ravintolahenkilökunta asiakkaiden joukossa ja liikennepoliisilla saattaa olla nuudelikeittokulho huulillaan päivystyspaikalla. Muutenkin olivatpa kiinalaiset sitten ravintolassa tai kotona, niin ruoka nautitaan usein kadulla. Suomessahan on vähän sellainen tapa, että työssäolevan pitää mennä piiloon syömään. Osittain sillä on varmistettu ruokarauha, mutta usein palvelualoilla on nimenomaa kielletty syömästä asiakkaiden nähden.
Sichuanissa ja erityisesti Chongqingissä sanotaan myös olevan Kiinan kauneimmat naiset. Suosituinta teoriaa kauneuden syistä kutsun sumuteoriaksi. Chongqingissä paistaa nimittäin aurinko harvoin ja siksi chongqingiläiskaunottarien iho pysyy kauniina ja rypyttömänä. Olen kuullut myös, että sichuanilaisneitoset olisivat ruumiinsuhteiltaan esteettisempiä kuin muiden provinssien neidot, syitä tähän en ryhdy arvailemaan. Itse en osaa muodostaa mielipidettä asiasta, sillä kokemukseni kiinalaisista on vähäinen. Itse olen kohdannut ainoastaan ällistyttävää kauneutta mihin tahansa olen täällä mennytkin. Toki saatan olla hieman puolueellinen, koska eräs chongqingiläiskaunotar, Caicai nimeltään, onnistui viettelevällä viekkaudella ja lumoavalla ystävällisyydellä liikuttamaan sydäntäni irrationaalisella tavalla.
Chongqing on tunnettu myös Bang Bang-armeijastaan. Bang Bangit kuljettelevat ihmisten tavaroita työkseen puuvarren ja narun pätkän avulla. Bang bangejä on täällä Chongqingissä varmasti kymmeniä tuhansia. Heitä istuu joka kadun kulmassa odottamassa toimeksiantoa. Muutenkin tavaroiden liikuttaminen täällä tapahtuu useasti käsivoimin. Täällä ei myöskään näe polkupyöriä niin paljon kuin muissa kaupungeissa. Luultavasti syy löytyy kaupungin maantieteestä. Kaupunki nousee nimittäin jyrkästi Jangtse joen laaksosta ja korkeuserot ovat suuret.
Omasta mielestäni Kiina on Aasian maista aivan ehdoton reppumatkailijan kohde. Kiinalaiset nuoret matkustavat paljon ja heihin on helppo tutustua. Kiinalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja jöröstä pohjoismaalaisesta olemuksestani ja kielitaidottomuudestani huolimatta minut on monesti kutsuttu mukaan nähtävyyksiin tai ruokailemaan. Kiinalaiset nuoret matkustavat nimenomaa paljon Kiinassa. Tämä ei johdu mistään kansallismielisyydestä, rahan puuttesta tai kontrolloivasta valtioista vaan siitä, että kiinalaisen on vaikea saada viisumia ulkomaille. Monet tapaamistani kiinalaisista ovat kertoneet kuinka hekin haluaisivat matkustaa ulkomaille, mutta kuinka vaikeaa viisumin saaminen on.
Kaakkois-aasiassa paikallisiin tutustuminen on huomattavasti vaikeampaa. Heitä ei näy hostelleissa, eikä ravintolakulttuurikaan ole samanlaista kuin länsimaissa. Esimerkiksi kaikki tuntemani vietnamilaiset ovat alunperin tulleet tutuksi asiakassuhteen kautta. Karrikoidusti voidaankin sanoa, että Kiinassa ihmisiin tutustuu kun he ovat vapaa-ajalla ja Vietnamissa kun he ovat töissä. Tosin jos vietnamilainen on ylipäätään töissä, niin hän on luultavasti koko ajan töissä. Tämä on siis minun kokemukseni.

Pyöräilyä Yangshuossa

Toinen viikko Yangshuossa oli säiden perusteella kuin ensimmäisen vastakohta. Aurinko lämmitti joka päivä yli kahdenkymmenen asteen ja ongelmana oli lähinnä kehon vilvoittaminen pyöräretkillä.
Tällä viikolla kävin vähintään joka toinen päivä pyöräilemässä ja kilometrejä kertyi noin kaksisataa viikon aikana. Ei se päivän päälle paljon tee, mutta matkalla oli paljon muutakin tekemistä. Ensimmäisellä kerralla otin oppaan mukaan, mutta se oli täysin hyödytöntä. Oppaat yrittävät väittää, että yksin ei löydä "todelliseen" maaseutuun. En tiedä mitä todellinen maaseutu on, mutta minä ainakin eksyin sellaisiin paikkoihin, että jos jostain löytyi vielä todellisempaa, niin se olisi varmasti ollut jotain sanoin kuvaamatonta. Itse asiassa osa mielenkiinnosta oli juuri siinä, että ei tiennyt tarkalleen missä oli. Ajoin hiekkateitä pitkin, kapeita polkuja riisipeltojen reunustoilla, sokkeloisissa kylissä ja ties vaikka missä. Monesti olin niin eksyksissä, että piti palata samaa reittiä takaisin tuttuun ympäristöön. Aina sekään ei onnistunut. Etäisyydet alueella ovat kuitenkin niin pienet, että eksyminen on kohtalaisen turvallista. Kerran eksyin sen verran pitkälle, että löytäessäni asutusta ja paikallistettuani itseni kartalle, päätin ottaa bussin takaisin Yangshuohon. Tämä tapahtui paikallisen väestön suosiollisella avustuksella. Tien kysyminen ei nimittäin kulttuuri- ja kielimuurin vuoksi ole aivan itsestään selvää. Väärinymmärryksen mahdollisuus on aina olemassa ja jos neuvoja ei tiedä tai ei ymmärtänyt kysymystä, hän näkee usein parhaimmaksi vaihtoehdoksi neuvoa johonkin suuntaan, kuin tunnustaa tietämättömyytensä. Siksi on tärkeää kysyä usealta ihmiseltä, jotta mahdollinen ristiriita kävisi ilmi. Tämä on asia, joka on monelle länsimaalaiselle ylitsepääsemättömän vaikeata. Minun mielestäni siihen voi vain sopeutua ja jos se ei onnistu, voin vain suositella Las Palmasia... tai mitä niitä nyt onkaan.
Maasto on vuorista huolimatta melkoisen tasaista, eikä vaadi mitään urheilijan fysiikkaa pystyäkseen pyöräilemään Yangshuossa. Viimeisenä päivänä pohjoiseen päin lähtiessäni jouduin kuitenkin polkemaan rinteitä ylös ja välillä meinasi usko loppua, ja loppuikin. Minun oli pakko muuttaa reittisuunnitelmaa ja kääntyä aikaisemmin takaisin. Tosin lämpöä oli yli 25 astetta ja koko viikon pyöräilyt painoivat jaloissa.Toisaalta sitä oikein ihmettelee millaisen energiapotentiaalin sitä on onnistunut itselleen kaikella kärsimyksellä keräämään kun vuoren rinnettä lähdetään alaspäin. Meno on melko hurjaa ja välillä käy mielessä, että voivatko polkupyörän jarrut kuumentua liikaa.
Pyörän vuokraaminen Yangshuossa on helppoa ja halpaa. Onnistuin löytämään itselleni hyvän maastopyörän, josta joutui maksamaan vain 10 yuania (1,1€) päivältä. Huippulaatuisen pyörän olisi saanut 50 yuanin päivähintaan, mutta ainakin minun tarpeisiin tuo halvempi oli tarpeeksi hyvä.
Yangshuon lähistöllä on muutama pikkukaupunki, jotka ovat tutustumisen arvoisia. Niihin voisi periaatteessa mennä pyörälläkin, mutta tiet sinne ovat ruuhkaisia, eikä ajaminen ole mukavaa. Bambulautalla matkustaminen on sen sijaan rentouttava vaihtoehto ja samalla voi nauttia hienoista Lijoen maisemista. Takaisin pääsee bussilla, eikä hinta päätä huimaa. Bambulautalla matkustaminen sen sijaan vaatii hieman kaupankäyntikykyjä, sillä lähtöhinnat ovat yleensä kaukana todellisesta hinnasta.
Eräs kiinalainen piirre, joka näkyy erityisesti maaseudulla, mutta myös kaupungeissa on uhkapelaaminen. Kiinalaiset pelaavat Mahjongia ja erilaisia korttipelejä joka paikassa. Kaduilla, kodeissa ja työpaikalla. Itse asiassa olen usein ihmetellyt, mitä nämä ihmiset oikein tekevät elääkseen, sillä pelejä pelataan keskellä päivää.

Yhteenveto hinnoista:
1Y = 0,11€
Dormivuode 30Y
Huone 50Y
Pyörän vuokraus 10Y
Aamiainen 30Y
Lounas ravintolassa 25Y
Lounas katukeittiössä 6Y
Junalippu Chongqingiin 164Y
Bussi lippu Guiliniin 18Y
DVD:n poltto 30Y
Hiustenleikkuu 40Y
Hieroja 50Y/h
Yksityisopetus (taiji, mandariini) 50Y/h
Vesi 2Y
Olut ravintolassa (Halvin) 8Y

Pyöräilyä Yangshuossa osa 1


Pyöräilyä Yangshuossa osa 2