Tietoja minusta

matkailee Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Hän harrastaa mahjongin pelaamista ja teen juomista ja itse asiassa hänen ystävänsä päättivät jopa nimetä hänet mahjongin mukaan. 麻(ma) on sama kuin mahjongin (麻将) ensimmäinen merkki ja 叔(shu) tarkoittaa setää. Mashu on siis mahjongia pelaava setämies. Kaakkois-Aasiassa Mashu tunnetaan Happy Buddhana, pyöreänä miehenä, joka hymyilee koko ajan.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Uusi vuosi Yangshuossa

Yangshuossa on nyt vietetty viikko. Kylmä ilma on jatkunut ja lämpö on päivisin parhaillaan kivunnut kuuteen asteeseen. Koska hostellissa ei ole lämmitystä, kuten ei normaaleissa kodeissakaan, joudun pukeutumaan talvivarustukseen sisälläkin. Hieman varpaita ja sormia kuitenkin kipristelee ja mukavin paikka sisällä onkin turvallisesti lämpimän peiton alla. Lisäksi kaupasta 32 yuanilla ostetulla vedenkeittimellä on voinut keittää vettä teetä ja pikanuudeleita varten omassa huoneessa. Ulkoiluun ilma on kuitenkin ihan sopiva ja olenkin tehnyt muutamia pyöräretkiä maaseudulle. Hostellin työntekijän Ain johdolla olen käynyt aamuisin opettelemassa Taijitä pari tuntia kerrallaan. Ai on viettänyt elämästään viisitoista vuotta luostarissa, joten taiji ja kungfuliikket tulevat häneltä luontevasti. Pieni kielimuuri on välillä haitannut tuon taidon siirtämistä minulle, mutta olen kaikesta huolimatta ollut havaitsevanani itsessäni pientä edistymistä. Pientä edistymistä on tapahtunut myös mandariinin taidoissani, vaikka näin turistien suosimissa paikoissa paikalliset pyrkivätkin yleensä kommunikoimaan englantia. Englannin harjoittelusta tuli mieleen eräs hauska tapa, jolla nuoret harjoittelevat täällä englantia. Aamuisin rannalla, jossa käymme harjoittelemassa taijitä, on useita nuoria, jotka huutavat kasettinauhurin kanssa kilpaa englanninkielistä tekstiä. Varmaan ihan hyvää harjoitusta, sillä ääntäminen näyttäisi olevan paikallisille vielä vaikeampaa kuin meille suomalaisille.
Viime viikon lauantaina oli muuten kiinalainen uusi vuosi. Tässä keskustassa ei hirveän paljon paukuteltu, mutta kaupungin laidoilla oli kahdentoista aikaan sellainen rytinä ja karstivuorien rinteen välkkyivät räjähdyksistä siihen malliin, että olisi voinut luulla sodan syttyneen. Tosin ilotulittelu näyttää jatkuvan tasaisesti vielä nyt viikonkin kuluttua. Itse otin alkuillan rauhallisesti katsoen televisiosta uuden vuoden gaalaa, häiriköiden ihmisiä Facebookissa (sain uudeksi vuodeksi vpn yhteyden yliopistoon, jolla se onnistui. FB on blokattu täällä) ja nauttien varomattomasti riisiviiniä. Viimeksi mainittu kostautui loppuillasta kun katu yllättäen nousi pystyyn ja iski leukaani ikävän jäljen.
Päivän videossa alapuolella esittelen taiji taitojani, vähän kyllä hävettää tämä julkaisu, mutta otan tämän sellaisena mimiikan karaokena.

2 kommenttia:

  1. Muistin tänään yht´äkkiä, että sulla on tämä matkablogi. Oli oikein mielenkiintoista lukea jutut läpi, ja varsinkin jokiristeily toi nostalgisia muistoja ja nosti matkakuumeen.

    Taijikin olisi mennyt mahtavasti, jos ei tuo perkeleen seinä olisi ollut tiellä...

    MikkoP

    VastaaPoista
  2. Näin on, perkuleen seinä tuli tielle ja pilasi venytyksen. Kiitoksia kommentista ja mukavaa jos ploki herätti positiivisia tunnetiloja. Hoi Anissa täytyy varmaan teettää tollanen taiji-puku kuin Ailla on päällä. Sitten ollaankin jo aika pro-tasolla.

    VastaaPoista