Kuka näitä suurkaupunkeja oikein ylistää

Joidenkin mielestä Hong Kongissa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla länsimainen ja itämainen kulttuuri. Minun on vaikea edes ymmärtää mitä tuolla lauseella tarkoitetaan, koska itse en löydä asiasta mitään mielenkiintoista. Ehkäpä se on siinä, että täällä voi tutustua joihinkin kiinalaisen yhteiskunnan piirteisiin helposti englannin kielellä, jota puhutaan laajasti ja ymmärrettävästi. Minun näkökulmastani se vähentää mielenkiintoisuutta. Hong Kong ja Singapore, En näe niiden välillä paljonkaan eroa paitsi, että Singaporessa on aina sietämättömän kuumaa ja kosteaa. Täällä on kylmää ja kosteaa, ainakin tähän aikaa vuodesta.. Ei se minua hirveästi ole haitannut sillä käyn parhaillaan läpi elämäni pahinta jetlagia. Maanantai meni kokonaan sängyn pohjalla ja nyt kun olen vihdoin onnistunut pysymään hereillä päivät, niin öisin ei silti tule unta lainkaan. Nytkin kirjoittelen tätä puoli neljältä aamuyöllä.
Asustelen Chunking Mansions nimisessä kompleksissa Kowlonissa. Jotkut kutsuvat tätä Hong Kongin Yhdistyneiksi kansakunniksi, koska täällä asustelee jatkuvasti yli 140 kansallisuutta. Käytännössä tämä kansainvälisyys tarkoittaa sitä, että eteläaasialaiset ja afrikkalaiset kansakunnat ovat yliedustettuina ja muita sitten ripotellen. Epäilemättä kiinankielestä ei tässä kompleksissa ole mitään hyötyä, mutta maittavaa intialaista ja pakistanilaista sapuskaa löytyy kyllä moneen lähtöön. Huoneeni on taatusti pienin, missä olen koskaan yöpynyt. Se on noin 2,5m2, jonka lisäksi on pieni suihkuhuone.
Eräs mielenkiintoinen seikka täällä on huonon kaupankäyntitavan ja kusetuksen määrä. Ainakin tämä Tsim Sha Tsuin pääty Nathan roadista näyttää olevan aivan oma maailmansa. Olen yrittänyt ostaa itselleni videokameraa, mutta se päättyy yleensä samaan ongelmaan. Kun olen kysynyt hintaa ja nähnyt kameran päällisin puolin, niin siirrytään tiskille hieromaan hintaa. Kun taskulaskimella näpytellen ollaan päästy sopivaan hintaan myyjä ilmeisesti katsoo kaupan syntyneeksi, eikä voi ymmärtää asiakkaan ihmeellisiä lisävaatimuksia. Tässä vaiheessa nimittäin minua alkaa hirveästi kiinnostamaan olenko ostamassa toimivaa laitetta ja pyydän laittamaan akun paikalleen. Ei onnistu. No, eipä onnistu kauppakaan. Kerran tosin pääsin hinnassa niin alas, että otin riskin. Päätin ostaa kokeilematta ja electron visakin näytti käyvän maksuvälineenä tai ainakin heidän mielestään. Myyjä nimittäin höyläsi korttini perinteisen höylän läpi. Mietin itsekseni, että mitä tästäkin mahtaa seurata. En tiedä mitä tapahtui, mutta kameraa ei sitten pitkällisen etsimisen ja sähläämisen jälkeen kuulema voitukaan myydä ja kauppa piti mitätöidä. Maksusta se ei jäänyt kiinni. Vähän jäin kyllä epäröimmään mitä he tekivät kortillani ja varmuuden vuoksi kävin siirtämässä tilin sisällön toiselle tilille.
Tosiaan viisumia olen tässä odotellut ja vihdoin tänään sen käteeni sain. Viisumin hankintaprosessi oli hyvinkin sitä mitä täällä päin voi odottaa.
Tässä megalomaanisessa majoituskeskuksessa on monia matkailufirmoja ja kävin ensin parissa pakistanilaisten omistamassa paikassa tiedustelemassa yleistä hintatasoa. Multi-entryä ei ollut saatavilla, mutta double-entryn sai halvemmasta paikasta 450 Hong Kongin dollarilla (n. 40€) ja vielä samaksi päiväksi. Ajattelin, että käyn kuitenkin China Tourist Servicessä kysymässä multi-entryä, koska se vaikutti viralliselta paikalta. No, päivän muoti näytti tällä hetkellä olevan ettei multi-entryä saanut sieltäkään, mutta double-entryn olisi saanut seuraavaksi päiväksi mukavaan 280 taalan hintaan. Minun piti kuitenkin käydä ensin hakemassa passikuva ja rahaa. Virkailija mainitsi jotain hinnan noususta lähtiessäni, mutta ajattelin ettei se kai nyt puolessa tunnissa voi mihinkään nousta. Kyllä voi.
Menin noin puolen tunnin päästä takaisin ja täyttelin kaavaketta, jossa kyseltiin kaikenlaista tärkeää, kuten minne aion Kiinassa mennä, työpaikkani nimeä ja niin edelleen. Täytettyäni lomakkeen, virkailija kysyi (ei sama kuin eka kerralla), että haluanko jo huomiseksi, ja että se maksaa hieman enemmän. No, tuo hieman korotettu hinta oli 1600 dollaria. Häkeltyneenä kysyin, kuinka paljon viisumi maksaa jos ei ole niin kiire. Alimmillaan päästiin noin tonniin. Pyysin viisumianomukseni takaisin ja kiitin palvelusta.
Pakistanilaispaikassa ei paljon lomakkeita kyselty, rahat ja passi kouraan ja soitto Jim nimiselle miehelle, että täällä ois yhden suomalaisen tyypin hakemus vielä. Asia oli sillä selvä. Puhelinnumeroa sentään kysyttiin lähtiessäni, että he voivat ilmoittaa minulle koska passi on tullut. Sen verran myöhästyin, etten ehtinyt saamaan viisumia samaksi päiväksi, mutta sillä ei juurikaan ollut väliä. Loppujen lopuksi single-entry viisumini tulimaksamaan 350 dollaria.