Baganiin

Matkani teemahan oli kiertää kaikki Kaakkois-Aasian suurimmat kivikasat läpi. Thaimaassa kävin muinaisissa Ayutthayan ja Sukhothain valtakuntien pääkaupungeissa. Kaakkois-Aasiassa on kuitenkin kaksi omaa luokkaansa olevaa historiallista kaupunkia, Angkor Kambodžassa ja Bagan Myanmarissa. Viime matkalla kävin kiertelemässä Angkorin temppeleitä, mutta nyt olemme tulleet Jussin kanssa Baganiin, burmalaisten muinaiseen kaupunkiin.
Kummallakin paikalla on omat fanittajansa. Toiset pitävät enemmän Angkorista ja toiset taas Baganista. Angkorissa temppelit ovat ehkä arkkitehtuurisesti vaikuttavampia, mutta ne ovat piilossa viidakon keskellä. Baganissa temppelit eivät ole viidakon kätköissä ja korkealta mäeltä voi kerralla nähdä satoja temppeleitä yhdellä silmäyksellä (kuva alla). Henkilökohtaisesti en kyllä osaa laittaa näitä kahta paikkaa järjestykseen mutta kummatkin ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.Matka Mandalaysta Baganiin oli taas jotain, mitä voi muistella pitkään. Ostimme liput tietysti tapojemme mukaan halvimpaan mahdolliseen luokkaan mikä turisteille oli mahdollista. Juna oli pari tuntia myöhässä, mutta se ei haitannut ketään, lapset leikkivät iloisesti raiteilla ja vanhemmat istuivat asemalaituri. Asemalaiturilla oli rento meiniki.
Junan saavuttua aloimme etsimään vaunuamme, mutta sen löytäminen osoittautui mahdottomaksi, luultavasti siksi ettei lippuumme merkittyä vaunua ollut edes olemassa. Kysyimme tai oikeastaan näytimme lippuamme univormupukuiselle nuorelle herrasmiehelle, joita tässä maassa piisaa, ja hetken päästä oli kymmenkunta koppalakkia mölisemässä ympärillämme. Valitettavasti koppalakkien etsiminen näytti vielä epämääräisemmältä kuin meidän ja tuloksetkin jäivät yhtä laihoiksi. Lopulta meidät istutettiin joillekin paikoille, samaan vaunuun edellämainittujen koppalakkien kanssa.
Lähdettyämme liikkeelle alkoi koppalakkien vainoaminen. Eräs heistä tuijotti meitä herkeämättä, eikä se ollut sellaista normaalia hymyilevää tuijotusta, jota tällainen pönäkkä, punakkakasvoinen valkonaama saa yleensä osakseen vaan sellaista arvioivaa tuijotusta. Sanalla sanoen täällä Kaakkois-Aasiassa saa tottua siihen, että ihmiset nauravat ja osoittavat sinua sormellaan, mutta sitä ei pidä tulkita ilkeydeksi vaan uteliaisuudeksi.
Vähän ajan päästä koppalakkien johtaja tai ainoa edes vähän englantia osaava tuli kuulustelemaan meitä. Tyyppi tuli kirjaimellisesti iholle ja kyseli kaikenlaista missä aiomme majoittua ja mitä teemme Baganissa. Tilanne oli melkoisen ahdistava ja monessa liemessä keitetty Jussikin mietti selkeästi mihin olemme vielä joutumassa. Kaikenlaisia ajatuksia siinä pyöri mielessä ja kun ei rahaakan selkeästi pyydetty, niin olimme hieman ihmeissämme. Noin puolen tunnin matkan jälkeen meitä pyydettiin ottamaan kamppeemme, koska meidän täytyi vaihtaa paikkaa. Tässä vaiheessa mielikuvitus laukkasi jo vinhaa vauhtia... Loppujen lopuksi meille osoitettiin vain uudet paikat, emmekä sen koommin kohdanneet koppalakkeja. Ehkäpä väsynyt mieli vain liioitteli asioita... ken tietää.
Tämä kaikki tapahtui siis junassa, joka liikehti kaikissa kolmessa ulottuvuudessa yhtä aikaa. Vaunu heittelehti sivulta toiselle niin, ettei edelliseen vaunuun nähnyt kuin silloin harvoin kun vaunujen ovet sattuivat osumaan kohdakkain ja samalla vaunu pomppi ylösalas, niin, että vastapäisen, isohkon herrasmiehen posket hölskyivät rytmikkäästi vaunun kanssa vastatahtiin. Jostain syystä onnistuin kuitenkin nukkumaan jonkin verran yön aikana ja aamulla 145 kilometrin ja yhdeksän tunnin junamatkan päässä olimme Baganissa. Juna-asemalta neuvottelimme itsellemme pick-upin, jonka lavalle hyppäsimme ja matkasimme kohti Nyaung U:n kaupunkia, joka on siis osa Baganin historiallista aluetta.