Lento Myanmariin hoituu aika mukavasti ottaen huomioon sen, että lennämme budjettiyhtiöllä. Mitään tarjoiluja ei tietenkään ole, mutta lento lähtee ajoissa, eikä missään tarvinnut hirveästi jonotella. Saavuimme aikataulun mukaan uniselle Yangonin kansainväliselle kentälle.
Voisi kuvitella, että Myanmarin rajalla olisi tarkat rajamuodollisuudet, mutta itse asiassa kaikki menee varsin kivuttomasti jos lasketaan pois se, että Jussin hajonnutta passia ei katsottu hyvällä silmällä. Pääsimme kuitenkin ilman suurempaa hämminkiä tullimuodollisuuksista, eikä kukaan ollut kiinnostunut esimerkiksi matkatavaroistamme. Hyvä niin, koska lentokoneessa vähän jo harmittelin että olin unohtanut rinkkaani hieman poliittisesti arkaluonteista kirjallista materiaalia. No, ei tämä nyt sentään mikään neuvostoliitto näytä olevan.
Ensimmäisenä matkalla hotelliin silmiini pisti Myanmarin erikoinen liikennejärjestely. Aasialaiset liikennejärjestelyt ovat ylipäätään aivan omaa luokkansa, mutta Yangonin liikenne sai minut hämmästelemään. Täällä ajoneuvoja ajetaan tien oikealla puolella, mutta myös kuljettaja istuu auton oikealla puolella. Ei kai sillä muuten niin hirveän paljon ole väliä, mutta kun täälläkin tuo ohittelu on jo oikeastaan kansallisharrastus. Luulisi olevan hieman hankalaa kun joutuu viemään koko auton vastaantulijoiden kaistalle ennen kuin näkee tuleeko vastaantulijoita. Muuten liikenne on aivan yhtä sekopäistä kuin muuallakin Aasiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti