Junamatka Chiang Maihin ei alkanut kovin lupaavasti jo asemalaiturilla näin pohjois-amerikkalaisista nuorista miehistä koostuvan reppumatkailijaryhmän ja toivoin hiljaa sielussani ettemme vain sattuisi samalle osastolle. Turha toivo. Heidän paikkansa olivat tietysti juuri meidän edessämme ja heistä kaikkein äänekkäin ja rumin, kanadalainen sikaniska istui juuri minun edessäni. Luojan kiitos junan ravintola ei ollut auki ja pojat eivät saaneet olutta, silloin molotus olisi tuskin loppunut vielä puolen yön aikaankaan. Jatkuva selkänojan säätö ei sentään lakannut edes nukkuessa. Toinen takaisku oli, että ilmastointi oli rikki, tosin se korjattiin aivan matkan alussa, mutta sen jälkeen se roiski epäsäännöllisin väliajoin vettä päällemme. Johonkin aikaa yöllä veden roiskuminen yltyi niin pahaksi, että meidän piti vaihtaa paikkaa.
Mukavaa yllätys oli huomata, että junamatkaan kuului ruokatarjoilu ja aamupala, tosin annokset olivat thaimaalaiseen tapaan pieniä, mutta kuitenkin paremmat kuin Finskillä. Käytävän toisella puolen istuva nainen antoi lisäksi annoksensa minulle, joten vatsakin sai täytettä kyllikseen. Kun vielä huomasimme, että satuimme istumaan yhdessä vaunun neljästä sähköpistokepaikasta, jolloin sain läppärin seinään kiinni, oli junamatka muuttunut jo melkein positiiviseksi kokemukseksi.
Chiang Maissa emme loppujen lopuksi olleet kuin yhden yön, vaikka maksoimme etukäteen kahdesta. Toisaalta huone maksoi 200B yöltä, joten suuresta menetyksestä ei ollut kyse. Loppujen lopuksi Chiang Mai ei antanut meille mitään sellaista mitä ei olisi ollut esimerkiksi Bangkokissa. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa olisimme voineet osallistua retkille, mutta tällä aika taululla tänne ei ole järkevää jäädä. Chiang Main tulen aina muistamaan ainakin innovatiivisista tuktuk-kuskeista. Olin juuri katsomassa maailmaa kameran etsimen läpi kun eräs tuktuk lähestyi minua:
”Hello my friend, we are same size”
”eh.. same size?”
”yes, same size, big size” (pitelee kiinni vatsastaan)
Olin tavallaan aika otettu hänen persoonallisesta lähestymistavastaan, mutta sekään ei riittänyt kumoamaan sitä vastenmielisyyttä, jota tunnen näitä tuktuk:ja kohtaan.
Seuraavaksi matkamme suuntautuu Mae Sotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti