Takaisin Yangoniin

Ei voi sanoa, että minulla olisi hirveän ruusuinen kuva Myanmarilaisista kulkuvälineistä, mutta matkamme Paganista Yangoniin oli varmasti elämäni tuskaisimpia. Aikataulutettu arvio matkasta oli 17 tuntia, mutta käytännössä se venyi vuorokauden mittaiseksi. Matkan alussa pauhaava karaokevideo tuntui häiritsevältä yksityiskohdalta, mutta se oli vielä pientä. Kahden tunnin matkan jälkeen moottori paukahti. Istuimme takapenkillä Jussin kanssa kun savua alkoi yhtäkkiä tulla penkkien välistä bussiin. Eikun bussista ulos odottelemaan. Kyseessä oli kuitenkin vain jäähdytysongelma, sillä äijäporukka lähti kanisterit kädessä jonnekin hakemaan vettä. Ilmeisesti lähellä oli jokin joki vaikka seisoimmekin keskellä erämaata, joka näytti siltä, että se ei ollut nähnyt vettä vähään aikaan. Parin tunnin päästä miehet kuitenkin palasivat kanisterit täynnä vettä. Matka jatkui keskeytyäkseen vain puolen tunnin ajon päästä. Sama homma: vettä sisään ja menoksi. Kahdeksan aikaan illalla matka keskeytyi jälleen kerran. Tällä kertaa renkaan puhkeamiseen. Itse asiassa kahden renkaan puhkeamiseen, sillä autosta puhkesi kaksi rengasta samaan aikaan. Tässä vaiheessa ilmeisesti kuskinkin mitta tuli täyteen, sillä renkaan vaihto ei näyttänyt etenevän ollenkaan. Syykin selvisi, huhun mukaan uusi bussi oli tilattu ja jo matkalla luoksemme.

Itse asiassa en ollut tässä vaiheessa vielä moksiskaan tilanteesta. Kulutin aikaani keskustellen paikallisten kanssa ja tiiraillen taivaalle etsiäkseni yli lentäviä satelliitteja. Kumma juttu, en nähnyt yhtään yli kahden tunnin aikana vaikka olen varma, että Myanmarinkin yli niitä on pakko lentää. Viimein bussi sitten saapui ja kellosta katsoen päättelin, että olimme myöhässä noin viisi tuntia.
Itse kärsimys alkoikin vasta kun istuimme uuteen bussiin. Ensin pieneltä tuntuva asia, että penkki oli hieman kallellaan eteenpäin muuttui hyvin pian tuskaiseksi ongelmaksi. Takapuoleni nimittäin puutui alle puolessa tunnissa ja loppumatka olikin sitten yhtä asennon vaihtamista. Ilmastoimattomassa bussissa oli huono hengittää ja aamuyöstä Jussin hermot pettivätkin ja hän otti reppunsa ja sanoi jäävänsä seuraavassa mahdollisessa pysähdyspaikassa pois. Sovimme tapaavamme Mother Land Inn majatalossa, sillä itse en suostunut jäämään kyydistä. Myöhemmin kävi ilmi, että Jussi oli löytänyt nukkumapaikan bussin etuosasta lattialta, joten pääsimme kummatkin samaan aikaan Yangoniin.
Suunnitelmissamme oli mennä Yangonista läntiseen Myanmariin hiekkarantalomalle muutamaksi päiväksi, mutta olin tullut bussimatkan aikana sairaaksi. Parempi siis vain lepäillä Yangonissa nämä loput päivät kuin vaarantaa terveyttänsä matkustamalla. Toinen syy oli, että epäilin hieman malariaa ja lähin länsimainen hoito olisi vasta Bangkokissa.